Avainsanat

, , , , ,

Kolmas kerta toden sanoo. Vai sanooko? Ja mikä on totuus?

Kolmatta kertaa olin mukana järjestämässä SomeTimea. Joka vuosi tapahtuma on muuttanut muotoaan ja järjestelytiimi on ollut erilainen. Vuonna 2010 suunniteltiin sosiaalisessa mediassa tutuiksi tulleiden tapaamista, ihan pienesti vaan. Silloin miitti kesti joillain monta päivää, kun 1-päiväisen maatapahtuman jälkeen he lähtivät Tukholman-risteilylle. Osallistujia oli satakunta.

Vuonna 2011 tapahtuma oli hienoine ohjelmineen ja tuplaantuneine osallistujamäärineen oli kaksipäiväinen spektaakkeli, jossa oli tarkkaan mietitty ohjelma ja kunnianhimoinen tekninen toteutus etäosallistujille.

Tämän vuoden alussa vaikutti siltä, että koko tapahtuma tukehtuu siihen, että yritetään saada aikaan vielä jotain suurempaa ja hienompaa. En itsekään jaksanut katsoa pitkiä tallenteita ”sekouksista”, enkä tiennyt, missä mennään. Kun valmista ei tuntunut syntyvän, pelästyin. Jäisikö vuoden paras tapahtuma pitämättä sen vuoksi, että sen pitäisi olla niin hieno? Ei todellakaan, mikäli asia minusta riippuisi!

Facebookin SomeTime2012-ryhmässä (olet muuten tervetullut liittymään mukaan) kyselin, missä mennään. Vastaus oli, ettei missään. Reidar Wasenius ehdotti paikaksi Briim Centeriä eli perustamaansa aivokuntokeskusta ja ajaksi 12.5.2012. Paikka ja aika vahvistettiin somedemokraattisesti yhdessä keskusteluketjussa ja ilmoittautumislomake tehtiin Google-dokumentiksi saman tien. Ilmoittautuminen oli siis käynnissä ja vuorokauden kuluessa linkin julkaisemisesta Facebookissa ja Twitterissä, ilmoittautuneita oli jo kuutisenkymmentä. Jotain taikaa tapahtumassa on.

Kaikki suunnittelu tapahtui netissä, pääasiassa FB-ryhmässä, ja ainoa kokous pidettiin viikkoa ennen tapahtumaa. Oskari Niitamo striimasi sen ja yhdessä kirjoitettiin pöytäkirja Tieken Etherpadiin. Etäosallistujat olivat mukana keskustelussa ja pöytäkirjaa päivittivät kaikki. Kokouksessa keskusteltiin tiloista ja ohjelmasta. Päätettiin, että ohjelma saa olla vapaamuotoinen. Loppujen lopuksi se oli niin vapaamuotoinen, että se ilmaantui lähes kokonaan tapahtuman aikana.

Toni Nummela väkersi perinteisen teaser-videon.


Lauantaina 12.5. otimme Pauliina Mäkelän kanssa noin 80 sometimeläistä vastaan. Meillä on joka vuosi ollut suuri etuoikeus tavata kaikki paikallaolijat ja toivottaa heidät tervetulleeksi. Pauliina muuten kokosi #sometime2012 hashtagista upean Storify-esityksen.

Respatytöt ja Nettiapina Heikki Hyppänen, kuva Antti Keskitalo

Reidar toivottaa hyvät huomenet, kuva Antti Lindström

Etäosallistujien kaverit eli Live Task Force, kuva Antti Lindström

Kukaan ei saanut syödä yksin. Tässä intialaista ruokaa nauttinut #taskulounas porukka. Lounasjärjestelyt hoiteli Susanna Heikkinen. Kuvat Antti Lindström.

Iltapäivällä kokoonnuttiin pienempiin ryhmiin, joista muutamaa oli mietitty etukäteen, mutta muutama muodostui aamupäivän keskustelun perusteella.

Iltapäivä kului joutuisasti. Itse olin ryhmässä, jossa mietittiin työn tulevaisuutta ja somen mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Halusin kuulla, mitä muut ajattelevat työn organisoinnista. Askeleita kohti somempaa työelämää otetaan ja erikokoiset yritykset avautuvat yhteisöllisten työkalujen käyttöön. Muutos on hidasta ja vaatii, että joku rohkeasti ottaa käyttöön wikin tai vaikka striimaa kokouksen, johon kaikki voivat osallistua etänä.

Minulle ihmeellisintä oli, että kaikelle tarpeelliselle löydettiin tekijät. Nettisivut ja visuaalinen ilme taikoituvat Jesse Soinisen ja Heikki Hyppäsen näppäimistöiltä.

Miten työelämään saataisiin tällaista tekemisen meininkiä? Tällaista yhteishenkeä?

Tässä on porukka, joka osaa heittäytyä, hullutella ja lähteä vaikka Espalle naurattamaan muitakin.


Tässä porukassa opitaan näkymättömästi, kokeillaan rohkeasti uutta, mokataan, mutta ei oteta sitä liian vakavasti. Tässä porukassa välitetään toisista, iloitaan yhdessä toistenkin onnistumisista. Peukutetaan ja halataan. Selvin päin. Tähän sukuun minä kuulun, somesukuun! ❤

Foliohatut riisuttuna kohti jatkoja.

Miltähän näyttää #SomeTime2013?

Advertisements