Rouva Pellavahelma mietti blogissaan kadonnutta motivaatiota ja kyseli Ordinaren Facebook-sivuilla, olisiko minulla antaa jotain vinkkiä.
Ei taida mitään viisasten kiveä olla, mutta mielelläni pohdiskelen asiaa täällä.
Minulle kaikenlainen pakko on kauhistus, olipa kyseessä kodin siivous tai mikä muu tehtävä tahansa. En tiedä, onko muilla sama ongelma. Mutta jos armahtaa itsensä pakosta, saattaakin huomata, että haluaa tehdä jotain pientä. Raivaamisessa kannattaa hyödyntää lyhyetkin inspiraation hetket ja järjestää vaikka keittiökaapin yksi hylly. Yleensä pienen asian tekemiseen ei mene kauaa ja työ tekijäänsä kiittää eli tekee mieli ottaa käsittelyyn vielä toinen hylly. Puolen tunnin kuluttua yllätyksekseen huomaa, että onkin siivonnut ja järjestänyt koko kaapin. Tehtävien tekemiseen menee yleensä huomattavasti vähemmän aikaa kuin niiden tekemisen suunnittelemiseen. 🙂
Liian isoon urakkaan, vaikkapa koko keittiön raivaamiseen kerralla, ei kannata ryhtyä. Juuri kun on vetänyt kaikki tavarat kaapeista ja ryhtynyt pyyhkimään hyllyjä, soi puhelin ja ystävä soittaa. Puheluun menee tunti ja sitten onkin aika laittaa lapsille iltapalaa tai mennä nukkumaan. Tavarat ovat levällään pitkin keittiön tasoja ja vasta muutama hylly on puhtaana. Siinä vaiheessa on pakko tunkea kaikki takaisin, mahdollisesti vielä entistä sekaisemmin. Liian ison kakun haukkaamisesta ei pahimmassa tapauksessa ole seurauksena kuin entistä toivottomampi sotku. Suositukseni on siis tehdä vähän kerrallaan.
Jollekin taas säännöllisyys on helppoa. Tällaisen ihmisen kannattaa tehdä lista kotitöistä, jotka odottavat tekemistä ja kännykkähälytyksen avulla ohjelmoida itsensä tekemään yksi tehtävä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Jos vaikkapa pari kertaa viikossa käyttää tunnin kodin järjestämiseen, tulokset näkyvät ja tuntuvat. Blogini nimi ”Tunti päivässä” tulee juuri ajatuksesta, että jos joka päivä tekee vähän, vuoden aikana tunteja kertyy 365. Niiden aikana saa jo vaikka millaisen kartanon raivattua!
Päivässä on monta pientä hetkeä, joiden aikana ehtii siivota vaikkapa yhden tason. Televisio-ohjelmaa odotellessa voi tyhjentää sohvapöytää tai mainoskatkolla laittaa astiat tiskikoneeseen. Rajallinen aika pakottaa olemaan nopea ja tehokas.
Voiko olla niin, että kadonneen motivaation suurin syy on päämäärän puute? Jos mielessä siintelee kuva siististä ja edustuskelpoisesta kodista, siitä varmaan pitää huolta paremmin kuin jos ajatuksissa pyörii, että ”taas on pakko siivota”.
Ordinare 
Hei! Lopetin tupakanpolton ja kun aikaisemmin on käynyt niin, että olen lihonut n.8kg, niin tällä kertaa tähän on yhdistetty myös painonpudotus. Miksikö? Kaikki aikaisemmat lopetusyritykseni ovat kaatuneet painon nousuun! AAh, mikä ihana tekosyy;)
Anyway, aikaisemmin on tupakanpolton lopettamiseen liittynyt suuri stressi ja pelko painon noususta. Tällä kertaa siihen on yhdistetty jumppaa silloin kun olisi matkalla normaalisti tupakalle ja vaihtoehtoisesti aika on luovutettu kodin kunnostukselle!!! Alkaa paikat olemaan järjestyksessä, jopa ne pienet kulmat sähköhammasharjalla, joita ei normaalisti tule otettua kunnolla;)))
Tämä nyt ei ole varsinaisesti kommentti tähän blogikirjoitukseen vaan kysymys (ehkä myöskin toiveaihe), toivoisin saavani jotain vinkkejä roinan raivauksesta edistyneille. Olen jo jonkin aikaa tyhjennellyt huushollia eikä nurkissa pyöri sekalaista paperitavaraa, eriparisia kippoja ja kuppeja tms silkkaa tarkoituksetonta pikkusälää. Lähes kaikelle tavaralle on jopa paikka ja ylimääräistäkin kaappitilaa on, mutta tämä ei tunnu riittävän itselleni. Edelleen tavaramäärä ahdistaa ja haaveilen että koko omaisuus mahtuisi muutamiin muuttolaatikoihin. Miten voin kuitenkaan päästä hermoja lepuuttavaan minimalismiin jos kaapeissa on vielä useampi astiasto, liinavaatekerta, jnejne joista en raaskii luopua joilla ei kuitenkaan ole mitään käyttöä? Neuvoja RAAKAAN ehjien, käyttökelpoisten, trendikkäiden, kaikin puolin hyvien mutta niin harvoin tarpeellisen tavaroiden karsimiseen toivotaan!
Pitäisikö minun tutkia keskusteluja/kirjoituksia minimalismista (vai muusta, mistä?) roinan raivauksen sijaan? En ole löytänyt nettikeskustelujakaan vinkkien tai kohtalotovereiden saamiseksi
Kiitos kommenteistanne! Riitta, sinulla on hyvä asenne! Huomaa, että olet motivoitunut sekä kodin raivaamiseen, että tupakoinnin lopettamiseen. Tekosyitä on niin helppo kehittää, mutta kun motivaatio on löytynyt, pääsee vaikka läpi harmaan kiven. Onnitteluni!
Ja jälkimmäistä kirjoittajaakin haluan onnitella. Hienoa, että sinäkin olet löytänyt päämääräksi siistimmän ja vähätavaraisemman kodin. Jos kaikki jäljellejäänyt tavara on hyväkuntoista ja myyntikelpoista, mutta turhaa, voisit miettiä, mihin tarvitsisit rahaa. Haluaisitko lähteä vaikka ulkomaanmatkalle? Voit nimittäin myydä tavaroita Huuto.netissä tai kirpputorilla ja säästää rahat tavoitettasi varten. Vai haluatko mieluummin haluat lahjoittaa tavarat edistämään omaa elämänkatsomustasi vastaavaa hyväntekeväisyyttä? Luulen, että kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt, joilla on kirpputoritoimintaa, ottavat hyvin mielellään vastaan moitteetonta tavaraa. Aika usein käy niin, että sinne lahjoitetaan rikkinäistä ja likaista tavaraa. Niistä ei ole iloa kenellekään. He joutuvat maksamaan jätemaksuja huonosta tavarasta. Mieti ensin, millaista asiaa tai tahoa haluaisit oikein sydämestäsi tukea. Sen jälkeen selvitä, minne voit lahjoituksesi tehdä. Google on aika hyvä apu tässäkin asiassa.
Toisaalta se suuri päämäärä mielessä asioiden tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta! Eli kannattaa ehkä päämääräksi pikemminkin ottaa jokin pieni askel 😉
Jokin tutkimus totesi usein olevan parempi käyttää lyhyt tehokas aika johonki asiaan, kuin yrittää koko päivä käyttää asiaan – silloin tekee koko ajan puoliteholla ja mahdollisesti huonolla motivaatiolla.
On myös käänteispsykologisesti tehokasta määrätä ikävän asian tekemiseen rajoitteita – eli esim. tietyt ajat jolloin _ei saa tehdä tätä asiaa_. Sallittuina aikoina sen tekeminen sitten tuntuu palkitsevammalta.
Siivouksen – tai etenkin paikkojen uudelleenjärjestämisen – suhteen vähän kerrallaan tekeminen on ikävä kyllä joskus mahdotonta – tai ainakin minusta tuntuu siltä…
Kun järjestääkseen yhden kohdan pitää ensin järjestää toinen, ja jotta sen saisi järjestettyä pitää ensin sortata jotain muuta, ja ja… Vai onkohan se vaan ajatusvirhe?
Useimmiten koko päivä menee siihen, että aloittaa yhdestä paikasta, siirtyy toiseen, kun huomaa/muistaa tekemättömän työn muualla. Sitten käy viemässä kolmanteen paikkaan jotain ja unohtuu sinne. Päivän lopuksi mitään ei ole tullut valmiiksi. Keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan ja tekemällä sen valmiiksi saa ainakin sen tehtyä. Näin juuri toimimme, kun olen auttamassa asiakasta. Emme haahuile, vaan keskitymme yhteen tilaan ja viemme homman loppuun asti. Siksi raivaaminen ammattilaisen avustamana onkin helpompaa ja nopeampaa. 🙂