Ei aina mene niin kuin Strömsössä…

Hyvä putki katkesi mielialan laskuun. Ei vaan synny valmista. Sentään sain ne valmiiksi pakatut kassit tieltä pois.

Yksi hyvä puoli masennuksessa: Ei pahemmin ole huvittanut lähteä shoppailemaan (kuten ei kyllä paljon muuallekaan). Olen enimmäkseen viettänyt pyjamapäiviä kotona. Vain pakottavista syistä olen pukenut ja lähtenyt liikkeelle, usein vasta iltapäivällä jos ollenkaan.

Minulta puuttuu edelleen visio, en näe metsää puilta. Jollei tiedä mihin on menossa ei tule koskaan perille. Tai niin kuin joku viisas sanoi: Ellei tiedä mihin purjehtii, ei mikään tuuli ole myötäinen.

Aikomuksia oli, ehkä liiankin kanssa. Josko se sitten tukehtui omaan mahdottomuuteensa? Tiedä häntä.
Josko vaikka taas Marian kanssa sujuisi paremmin.

Mainokset